Lue / Kuuntele
Pelastusrengas
Matias istui kivellä. Ulapalla näkyi purjevene, joka purjehti pois päin. Matias katseli sitä ja tunsi kuin auringon viimeiset säteet lämittivät hänen posikiaan.
Matiaksella oli kädessään kirje, josta hän piti lujasti kiinni. Aivan kuin hän olisi pelännyt sen katoavan, jos sitä ei pitäsi tarpeeks tiukasti kädessä.
Kirjeessä oli ulkomaalainen postimerkki. Leima oli kostunut ja sutannut sen niin ettei Matias saanut selvää mistä maasta kirje oli lähetetty. Hän kyllä tiesi käsialasta keneltä se oli tullut. Se oli isältä. Edellisestä kirjeestä oli kulunut jo monta kuukautta. Matias piti kirjettä kädessään. Vaikka hänen teki mieli avata se, ei hän kyennyt siihen. Ei vielä.
Ensin oli vain nautittava siitä tunteesta, jonka kirjeen tuleminen oli tuonut tullessaan, ilosta, kaipauksesta, ikävästä. Voi kuinka hänellä oli ikävä isää. Yhteisiä kalamatkoja. Lauantain retkiä yhteissaunaan, jolloin hän tunsi itsensä melkein aikuiseksi istuessaan miesten kanssa lauteilla ritirinnan.
Matias tarttui kuoren kulmaan kiinni ja repi pään varovasti auki, jottei vahingoittaisi sen sisältöä. Ottaessaan kirjettä ulos, sen välistä putosi jotain kirkasta hänen syliinsä. Matias otti sen käteensä. Se oli hopeinen ketju, jossa roikkui pieni pelastusrengas. Matias pujotti sen kaulaansa ja avasi sitten kirjeen.
Matias!
Terveisiä Kolumbiasta. Laivamme on täällä kaksi päivää satamassa. Kun saamme lastin lastattua, lähdemme paluumatkalle. Olen kotona toivottavasti myöhään syksyllä. Silloin ei ole enää onkikelit, mutta lasketaan verkot, jos ei ole jäätä. On vaikea olla pois. Tässä sinulle pelastusrengas. Se muistuttaa sinua siitä, että kuljet mukanani vaikka olen kaukana.
Pidä itsestäsi huolta. Näkemiseen...
Isä
Matias luki kirjeen uudestaan ja uudestaan, kunnes osasi sen melkein ulkoa. Sitten hän laittoi sen takaisin kuoreen ja sujautti taskuunsa. Purjeveneestä näkyi enää piste. Toinen, kooltaan oikeastaan jo laiva, lipui juuri satamasta. Matias kuvitteli, että se kahtaisi isän laivan ja hän voisi laittaa sen mukana isälle viestin. "Minä rakastan sinua!", ajatteli Matias ja lähetti sen isälle. Hän ei ollut koskaan sanonut sitä ääneen, mutta uskoi isän tietävän sen silti. Käsi piti kiinni pelastusrenkaasta kun Matiaksen silmät seurasivat laivaa niin kauan kunnes se hävisi taivaan rantaan.