Lue / Kuuntele

Menninkäisen menoa

Kaukana täältä jossain, on menninkäisten maa.
Siellä tämäkin neitokainen yksinään asustaa.
On ympärillä korpea ja suota, järven selkää.
Yksinäisyys on suoja, ei menninkäinen pelkää.

Niin vaikka neito yksinänsä torppaansa hallitsee,
on ympärillä ystäviä jotka kylään poikkeilee.
Ne huokailevat hiljaisuutta, kauneutta sen,
mi neitokaista ympäröi, teot Luojan käsien.

Pirtti tämän menninkäisen on tunnelmallinen ja pieni.
Sen oven suussa syksyisin viihtyy moni sieni.
Niitä neitokainen keräilee ja valmistaa herkkuja.
Menninkäisten vieraillessa, saavat he maistaa uusia makuja.

On neidon luokse tervetullut niin tuttu kuin kulkija.
On hänellä aikaa kuulla ja vaihtaa ajatuksia.
Ja yhdessä kun jutustaa, niin maailma paranee.
Hyvillä mielin lähtijä kotiinpäin astelee.

<< Takaisin